Riskejä, unelmia ja uusia suunnitelmia
Ajattelin kirjoittaa helmikuusta jo nyt, vaikka kuukausi on vasta puolivälissä. Tuntuu, että tässä kuussa on tapahtunut niin paljon, että ajatuksia on pakko saada vähän kasaan jo tässä vaiheessa.
Rehellisesti sanottuna helmikuu on alkanut todella hiljaisesti. Tuntuu jopa hiljaisemmalta kuin tammikuu. Uskon, että tammikuussa alennukset vetävät ihmisiä puoleensa, mutta alennuksia ei voi pitää jatkuvasti. Olen muutenkin hinnoitellut tuotteeni aika maltillisesti, jotta kynnys ostaa olisi mahdollisimman matala, eikä niissä oikeastaan ole edes sellaista “tarjousvaraa”. Silti tämä hiljaisuus vähän huolettaa. Ehkä tämä on vain normaalia vaihtelua, mutta totta kai se laittaa miettimään, miten myyntiä saisi taas aktiivisemmaksi.
Samaan aikaan tapahtuu kuitenkin myös paljon hyvää ja jännittävää. Sain yhden ison työtarjouksen, ainakin minulle se on iso. Minut pyydettiin mukaan tapahtumaan, jossa tulen lanseeraamaan jotain uutta, mitä olen kyllä pitkään miettinyt. Päätös lähteä mukaan syntyi aika suoraan sydämestä, ja ensimmäinen kerta tämän asian kanssa tulee olemaan juuri siellä.
Se jännittää todella paljon. Tämä tulee olemaan minulle rahallisesti isoin investointi tähän mennessä, ja se on selkeä riski. Toisaalta riskejä ei ole tullut yrittäjämatkalla otettua kovin montaa, ja ehkä välillä niitäkin täytyy uskaltaa ottaa. Vähän olen jopa nauraen miettinyt, että en ole koskaan jäänyt yhdessäkään tapahtumassa miinukselle, niin kerta se olisi sitten ensimmäinenkin. Silti tämä tuntuu mahdollisuudelta, jota en vain voi jättää välistä. Tapahtumassa ei ole muita koruyrittäjiä, ja se, että juuri minun brändiäni on pyydetty mukaan, tuntuu todella merkitykselliseltä.
Helmikuu on ollut muutenkin elämän osalta iso. Teimme talokaupat ja ostimme meidän unelmien talon, vanhan 1945-luvun rintamamiestalon. Edessä on nopea remontti ja muutto kaiken tämän muun keskellä. Välillä naurattaa, että juuri kun joulun kiireet ja myyjäisputki saatiin päätökseen, alkaa saman tien seuraava puristus. Joulu oli ihana, mutta myös todella raskas. Päivätyö arkisin ja viikonloput myyjäisissä oli aika kova yhdistelmä.
Nyt samaan aikaan pyörii remontointi, muutto ja tämä tuleva tapahtuma. Ensi viikolla tapahtuma ilmeisesti julkistetaan, ja sitten pääsen kertomaan siitä enemmän.
Aika tuntuu tällä hetkellä todella rajalliselta. Haluaisin panostaa yritykseen koko ajan enemmän, mutta kaikkeen ei vain ehdi. Joskus mietin, että jos resursseja olisi enemmän, palkkaisin jonkun tekemään somea. Nyt otin kuitenkin yhden pienen askeleen siihen suuntaan ja palkkasin ihanan ihmisen kuvaamaan uusia tuotteitani. Tiedän jo valmiiksi, että sieltä tulee taattua laatua. Näiden kuvien myötä pääsen myös vihdoin julkaisemaan vedenkestävät korut, joita on odotettu pitkään. Kuvaukset tehdään ulkomailla, ja odotan sitä materiaalia tosi innoissani.
Kaiken tämän keskellä edessä on myös uusi työhuone. Se tulee olemaan noin puolet pienempi kuin nykyinen, mikä vähän mietityttää. Miten saan kaikki tavarat mahtumaan? Toisaalta olen jo pitkään halunnut karsia materiaaleja ja tavaramäärää, joten ehkä tämä on juuri se hetki tehdä se kunnolla.
Vaikka helmikuu on tuntunut myynnillisesti hiljaisemmalta ja elämä muuten aika vauhdikkaalta, olen silti tosi kiitollinen. Kiitollinen asiakkaista, jotka jaksavat olla mukana tässä, ystävistä jotka kannustavat ja auttavat, ja kaikesta palautteesta mitä saan. Se merkitsee enemmän kuin osaan aina sanoa.
Tämä kuukausi on vasta puolivälissä, mutta tuntuu jo nyt siltä, että se tulee jäämään mieleen monella tavalla.